Tietoja minusta
- Sofia
- Finland
- 20-vuotias valokuvauksen harrastaja. Aikaisemmissa postauksissa viikottaisia kuvia tapahtumista ja elämästä. Vuoden 2015/16 postauksissa tapahtumia ja seikkailuja Hollannista ja Aasiasta. 2016/17 opiskelu syö aikani ja vilkas valokuvaaminen on toistaiseksi taka-alalla; kuvia matkustelusta, merkittävistä tapahtumista ja toivottavasti myös hieman arjesta. Oli paikka, aika, status ja kuvausaktiivisuus mikä tahansa kuvat, jotka jaan ovat omasta näkökulmastani joskus jopa tekstin saattelemia.
lauantai 1. lokakuuta 2016
maanantai 15. elokuuta 2016
Outreach - Singapore
Saatan olla neljä kuukautta myöhässä, mutta lupasin kirjoittaa Singaporesta.
Kirjoittaminen saa jäädä vähemmälle, mutta sanottakoon, että kuuma ja kostea ovat lieviä ilmaisuja sadekauden ilmastosta. Meidät siis perehdytettiin Aasialaiseen kulttuuriin Singaporessa ja outreachin jälkeen vietimme siellä yhteenveto viikon. Palvelutehtäviä toteutimme toki Singaporessakin, mutta pääpaino oli opetuksessa ja perehdytyksessä.
Postauksia ei sii nykyään tule joka viikko, kuten yleensä :D Kaikella aikansa ja paikkansa. Satunaisemin tästä lähtien siis, mutta aiheita riittää.
Kirjoittaminen saa jäädä vähemmälle, mutta sanottakoon, että kuuma ja kostea ovat lieviä ilmaisuja sadekauden ilmastosta. Meidät siis perehdytettiin Aasialaiseen kulttuuriin Singaporessa ja outreachin jälkeen vietimme siellä yhteenveto viikon. Palvelutehtäviä toteutimme toki Singaporessakin, mutta pääpaino oli opetuksessa ja perehdytyksessä.
Postauksia ei sii nykyään tule joka viikko, kuten yleensä :D Kaikella aikansa ja paikkansa. Satunaisemin tästä lähtien siis, mutta aiheita riittää.
maanantai 18. huhtikuuta 2016
Outreach - Thaimaa
Viimeinen outreach maa - Thaimaa.
Vietimme neljän viikon sijaan kolme viikkoa Thaimaassa. Kaksi viikkoa Bangkokissa ja viikko Pattayalla. Bangkokissa oleskelimme kaupungin rajalla eräässä keskuksessa, johon kaikkien Thaimaaseen tulevien DTS-ryhmien tulee ilmoittautua. Yleensä ryhmät viettävät keskuksessa aikaa vain päivän tai kaksi, mutta me oleskelimme keskuksessa kaksi viikkoa. Meidän rymä erotettiin kahteen eri tiimiin, eli toiset keskittyivät opiskelijoihin sekä viranomaisiin ja meidän tiimi keskittyi slummeissa asuviin lapsiin ja ruokajakeluihin. Molemmat tiimit tekivät pitkää päivää aina heti aamusta pitkälle ilta myöhään, joten toista ryhmää tuskin näki koko aikana, vaikka samassa rakennuksessa yövyimme. Tahti oli huikea ja monet, varsinkin toisen tiimin puolella, paloivat enemmän tai vähemmän loppuun. Heillä oli paljon odottamattomia tilanteita, ja usein heidän tulikin pitää kokonainen seremonia siltä istumalta mitään suunnittelematta. Pitkän päälle se kävi heille raskaaksi.
Meidän ryhmällä taas kaikki oli valmiiksi meille suunniteltu. Tähän asti olimme tottuneet itse pitämään ohjelmaa ja keksimään tekemistä, mutta slummilapsille ohjelmaa järjestävä pariskunta oli tarkka rytmistä ja piti kiinni rutiineistaan, joten meidän päivittäiseen ohjelmaan kuului yleensä rukoilla puolet ajasta yläkerran rukoushuoneella ja pelata konsolipeleillä tai askarrella puolet ajasta lasten kanssa. Olimme liian iso ryhmä auttamaan, joten luonnollisestikin tunsimme itsemme hieman turhiksi paikanpäällä aina silloin tällöin, mutta pakko se oli uskoa, kun sanottiin, että meistä oli paljon apua.
Näiden työmuotojen lisäksi kävimme rukouskävelyillä, kokeilimme luovaa evankeliointia ja jaoimme Thaikielisiä sarjakuvia.
Bangkok on siis hyvin sivistynyt ja länsimaalaistunut paikka. Myanmarin ja Kabodzan jälkeen Thaimaa tuntui aika ylivoimalliselta pilvenpiirtäjineen ja metroineen. Aasialaisuutta sai etsimällä etsiä. Täälläkin kävimme tutustumassa alueeseen ja vietimme kokonaisen päivän kiertelemällä Bangkokkia sen temppeleitä, turistikohteita ja muita merkittäviä alueita. Matkaan tarvittiin aina kokonainen liuta eri menopelejä aina veneistä busseihin ja metroista tuk-tukkeihin.
Pattaya
Ryhmämme valmistautui lähtemään Bangkokista Pattayalla ja samalla jouduimme hyvästelemään jälleen yhden jäsenemme, joka tilanteen pakottamana joutui jättämään staffin-hommat kesken ja lähti kahta viikkoa aikaisemmin kohti Amsterdamia. Jatkoimme matkaa kahdella staffilla.
Outreachin aikana oli ollut paljon ylä- ja alamäkiä ja rukoilimme outreachillemme vahvaa lopetusta. Ja sen saimme. Viikko Pattayalla sujui niin hyvin, että meitä ihan ällistytti! Kaikin puolin onnistunut viikko. Yövyimme kristillisessä majatalossa, jonka ainoat vieraat olimme. Tilat olivat isot ja monipuoliset, pihassa oli uima-allas ja pitkä ranta oli 200 metrin päässä. Aika Bangkokin jälkeen tuntui puoliksi lomalta, vaikka töitä me Pattayallakin teimme, mutta ihan uudella energialla. Puolet viikosta oli siis vielä työtä ja loppuajan puimme asiat läpi ja kokosimme ajatuksia outreachista sekä täyttelimme kovasti papereita Singaporen kuulusteluja varten.
Täälläkin vietimme aikaa slummilasten kanssa, maalasimme seiniä ja kävimme useilla evankeliointi-/rukouskävelyillä. Koulumme oli suuntautunut myös prostituutioon ja sen ehkäisyyn, joten kävimme Pattayan kuuluisalla Walking Streetillä kohtaamassa ihmisiä. Viimeisenä iltana jaoimme kiinankielisiä raamattuja alueella, jossa kiinalaisia turisteja pörräsi tuhansia. Monet ottivat raamattuja avosylin vastaan, ja homma oli muutenkin hauskaa. Kaikenkaikkiaan saimme jaettua n. 1200 raamattua vajaassa kolmessa tunnissa!
Ystävänpäivänä pidimme 12 tunnin "burn" -session, eli rukoilimme ja ylistimme 12 tuntia putkeen. Sekin päivä meni hujauksessa. Päärukousaiheena oli Pattaya. Muita mainitsemisen arvoisia tapahtumia Pattayalla: kolme meidän ryhmästämme kävi kasteella, ja tottakai se oli merkittävää, ei vain heille vaan meille jokaiselle.
Jokainen osallistui myös "kuumaan penkkiin" eli jokainen sai olla vuolaan ylistelyn kohteena ja muut latelivat positiivisuuksia ja hyviä asioita, jotka kirjoitettiin muistiin.
Ps. Lastensuojelu syistä, kummassakaan paikassa ei saanut ottaa kuvia lapsista, joten en kameraa työpisteille raahannut ollenkaan.
Yhteenveto: Siinä tiimissä, jossa palvelin, meidän tuli osata jarruttaa ja suunnittelun sijaan tehdä vain työtä käskettyä ja osata luottaa, että meistä oli hyötyä, vaikka vain vähän auttavana kätenä pyörittiinkiin. Välillä väkisinkin tuli fiilis, että ollaan vaan lomalla sijaintien puolesta, mutta asennemuutoksilla osasimme keskittää ajatuksemme taas olennaiseen. Kuten aikaisemmin todettu, vahva lopetus Pattayalla ja ihmisillä oli lähes yliluonnollista energiaa vetää loppuun asti. Kaikille jäi ehdottomasti hyvä fiilis. Henkisesti vaikein paikka ehkä siinä mielessä, että näki, mitä prostituutio pahimmillaan on.
Kirjoitan erikseen vielä Singaporesta, jossa vietimme kaksi viikkoa ennen outreachia ja viikko sen jälkeen.
Vietimme neljän viikon sijaan kolme viikkoa Thaimaassa. Kaksi viikkoa Bangkokissa ja viikko Pattayalla. Bangkokissa oleskelimme kaupungin rajalla eräässä keskuksessa, johon kaikkien Thaimaaseen tulevien DTS-ryhmien tulee ilmoittautua. Yleensä ryhmät viettävät keskuksessa aikaa vain päivän tai kaksi, mutta me oleskelimme keskuksessa kaksi viikkoa. Meidän rymä erotettiin kahteen eri tiimiin, eli toiset keskittyivät opiskelijoihin sekä viranomaisiin ja meidän tiimi keskittyi slummeissa asuviin lapsiin ja ruokajakeluihin. Molemmat tiimit tekivät pitkää päivää aina heti aamusta pitkälle ilta myöhään, joten toista ryhmää tuskin näki koko aikana, vaikka samassa rakennuksessa yövyimme. Tahti oli huikea ja monet, varsinkin toisen tiimin puolella, paloivat enemmän tai vähemmän loppuun. Heillä oli paljon odottamattomia tilanteita, ja usein heidän tulikin pitää kokonainen seremonia siltä istumalta mitään suunnittelematta. Pitkän päälle se kävi heille raskaaksi.
Meidän ryhmällä taas kaikki oli valmiiksi meille suunniteltu. Tähän asti olimme tottuneet itse pitämään ohjelmaa ja keksimään tekemistä, mutta slummilapsille ohjelmaa järjestävä pariskunta oli tarkka rytmistä ja piti kiinni rutiineistaan, joten meidän päivittäiseen ohjelmaan kuului yleensä rukoilla puolet ajasta yläkerran rukoushuoneella ja pelata konsolipeleillä tai askarrella puolet ajasta lasten kanssa. Olimme liian iso ryhmä auttamaan, joten luonnollisestikin tunsimme itsemme hieman turhiksi paikanpäällä aina silloin tällöin, mutta pakko se oli uskoa, kun sanottiin, että meistä oli paljon apua.
Näiden työmuotojen lisäksi kävimme rukouskävelyillä, kokeilimme luovaa evankeliointia ja jaoimme Thaikielisiä sarjakuvia.
Bangkok on siis hyvin sivistynyt ja länsimaalaistunut paikka. Myanmarin ja Kabodzan jälkeen Thaimaa tuntui aika ylivoimalliselta pilvenpiirtäjineen ja metroineen. Aasialaisuutta sai etsimällä etsiä. Täälläkin kävimme tutustumassa alueeseen ja vietimme kokonaisen päivän kiertelemällä Bangkokkia sen temppeleitä, turistikohteita ja muita merkittäviä alueita. Matkaan tarvittiin aina kokonainen liuta eri menopelejä aina veneistä busseihin ja metroista tuk-tukkeihin.
Pattaya
Ryhmämme valmistautui lähtemään Bangkokista Pattayalla ja samalla jouduimme hyvästelemään jälleen yhden jäsenemme, joka tilanteen pakottamana joutui jättämään staffin-hommat kesken ja lähti kahta viikkoa aikaisemmin kohti Amsterdamia. Jatkoimme matkaa kahdella staffilla.
Outreachin aikana oli ollut paljon ylä- ja alamäkiä ja rukoilimme outreachillemme vahvaa lopetusta. Ja sen saimme. Viikko Pattayalla sujui niin hyvin, että meitä ihan ällistytti! Kaikin puolin onnistunut viikko. Yövyimme kristillisessä majatalossa, jonka ainoat vieraat olimme. Tilat olivat isot ja monipuoliset, pihassa oli uima-allas ja pitkä ranta oli 200 metrin päässä. Aika Bangkokin jälkeen tuntui puoliksi lomalta, vaikka töitä me Pattayallakin teimme, mutta ihan uudella energialla. Puolet viikosta oli siis vielä työtä ja loppuajan puimme asiat läpi ja kokosimme ajatuksia outreachista sekä täyttelimme kovasti papereita Singaporen kuulusteluja varten.
Täälläkin vietimme aikaa slummilasten kanssa, maalasimme seiniä ja kävimme useilla evankeliointi-/rukouskävelyillä. Koulumme oli suuntautunut myös prostituutioon ja sen ehkäisyyn, joten kävimme Pattayan kuuluisalla Walking Streetillä kohtaamassa ihmisiä. Viimeisenä iltana jaoimme kiinankielisiä raamattuja alueella, jossa kiinalaisia turisteja pörräsi tuhansia. Monet ottivat raamattuja avosylin vastaan, ja homma oli muutenkin hauskaa. Kaikenkaikkiaan saimme jaettua n. 1200 raamattua vajaassa kolmessa tunnissa!
Ystävänpäivänä pidimme 12 tunnin "burn" -session, eli rukoilimme ja ylistimme 12 tuntia putkeen. Sekin päivä meni hujauksessa. Päärukousaiheena oli Pattaya. Muita mainitsemisen arvoisia tapahtumia Pattayalla: kolme meidän ryhmästämme kävi kasteella, ja tottakai se oli merkittävää, ei vain heille vaan meille jokaiselle.
Jokainen osallistui myös "kuumaan penkkiin" eli jokainen sai olla vuolaan ylistelyn kohteena ja muut latelivat positiivisuuksia ja hyviä asioita, jotka kirjoitettiin muistiin.
Ps. Lastensuojelu syistä, kummassakaan paikassa ei saanut ottaa kuvia lapsista, joten en kameraa työpisteille raahannut ollenkaan.
Yhteenveto: Siinä tiimissä, jossa palvelin, meidän tuli osata jarruttaa ja suunnittelun sijaan tehdä vain työtä käskettyä ja osata luottaa, että meistä oli hyötyä, vaikka vain vähän auttavana kätenä pyörittiinkiin. Välillä väkisinkin tuli fiilis, että ollaan vaan lomalla sijaintien puolesta, mutta asennemuutoksilla osasimme keskittää ajatuksemme taas olennaiseen. Kuten aikaisemmin todettu, vahva lopetus Pattayalla ja ihmisillä oli lähes yliluonnollista energiaa vetää loppuun asti. Kaikille jäi ehdottomasti hyvä fiilis. Henkisesti vaikein paikka ehkä siinä mielessä, että näki, mitä prostituutio pahimmillaan on.
Kirjoitan erikseen vielä Singaporesta, jossa vietimme kaksi viikkoa ennen outreachia ja viikko sen jälkeen.
tiistai 29. maaliskuuta 2016
Outreach - Kambodža
Kambodžaan kävi matka pian vuoden vaihteen jälkeen. Meillä oli vaikeuksia maahan päästessä ja sieltä lähtiessä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kuten on tapana sanoa. Myanmarista Kambodžaan oleva lento teki välilaskun Malesiassa. Lippujen osto-vaiheessa tehty virhe aiheutti ongelmia välilaskulla, sillä koneen vaihtamiseen ei jäänyt juurikaan aikaa. Check-in laittoi luukut kiinni, kun vasta puolet porukastamme oli päässyt sisään. Toinen puolikas kaikkien yllätykseksi ennätti koneeseen, joka jonkin aikaa suostui meitä odottamaan. Malesiaan jäänet todellakin viettivät seuraavan yön lentokentällä siinä missä koneeseen ennättäneet pääsivät nauttimaan hotellista Phnom Penhissä. Ongelmat eivät siihen loppuneet; viisumeiden haku tuli puskista, sillä meille ei oltu tiedotettu, että lyhyelle aikavälille viisumit piti hankkia. Onnellisesti sekin saatiin hoidettua.
Seuraavana päivänä loputkin pääsivät Malesiasta Kambodžaan - yhtä oppilasta ja staffia lukuunottamatta. Oppilaan passi ei ollut säädösten mukainen, mutta tähän asti sitä oltiin katsottu läpi sormien. Malesiassa viranomaiset kuitenkin puuttuivat asiaan ja hänet meinattiin lähettää kotiin samantien. Tarina lyhykäisydessään päättyi niinkin onnellisesti, että oppilaalle postitettiin uusi passi vuorokauden kuluessa ja näin hekin saapuivat muutaman päivän kuluttua.
Me oppilaat olimme sattuneesta hyvinkin rauhallisia, ja moneen kertaan olimme todenneet ryhmämme olevan hyvin joustava ja rento, vaikka epätavallisen iso outreach-ryhmä olikin kyseessä. Staffeista ei voinut sanoa samaa, sillä ryhmän repeäminen kahteen eri maahan oli vaarassa aiheuttaa heille ongelmia järjestöltä, eivätkä he osanneet odottaa näin yllättävää sattumaa.
Kambodžalla vasta mielenkiintoinen historia onkin, joskin hirveän surullinen. 1970-luvulla sattuneiden kansanmurhien johdosta yli viidesosa Kambodžan väestöstä kuoli, ja tänä päivänä n. 60% väestöstä on alle 30 vuotiaita. Kävimme tutustumassa uhrien muistopaikalla ja killing field -alueilla.
Ei niin Urban Presence
Koulumme kulkee nimellä Urban Presence DTS eli siis keskittyminen on kaupungeissa. Naureskelimme tälle asialle, kun Kambodžan ajasta vietimme kaksi viikkoa kaupunkien ulkopuolella olevassa kylässä keskellä riisipeltoja. YWAMilla on siellä pieni keskus, jossa opetimme päivittäin englantia n. sadalle lapselle. Pidimme raamattutunteja seurakunnan jäsenille, vierailimme lastenkodissa ja vieroituskeskuksessa. Ehdimme siinä vielä maalata keskuksen aidankin iloisen oranssilla maalilla. Myanmariin verrattuna kaikki tuntui hyvin organisoidulta, sillä tällä kertaa meille oli kaikkien yllätykseksi laadittu aikataulu, ja keskuksessa tapahtuva toiminta piti rytmiä yllä.
Yhdessä vaiheessa kävi niinkin ikävästi, että jouduimme sanomaan yhdelle oppilaalle heipat. Hän oli koko matkan ajan kärsinyt pahoinvoinnista ja oli tullut siihen pisteeseen, ettei voinut jatkaa matkaa meidän kanssa. Se oli hänelle itselleen aika kova pala lähteä takaisin kotiin ja järkytys tietenkin monelle meistä, mutta tälläkin asialla on onnellinen loppu. Muutaman viikon kuluttua saatiin tietää, että hänet on saatu kuntoon ja hän pystyy suorittamaan tutkinnon loppuun Amsterdamissa tekemällä töitä siellä basella. Niin hän sitten valmistuikin meidän kanssa samaan aikaan!
Saavuimme pusikosta takaisin sivistyksen pariin, Kambodžan pääkaupunkiin, ja olimme valmiit vaihtamaan maata. Ongelmitta ei tälläkään kertaa päästy, sillä tarvitsimme viisumit myös Thaimaahan, eikä sitäkään etukäteen tiedetty. Vietimme muutaman päivän sijaan kokonaisen viikon Phnom Penhissä. Evankelioimme kaduilla ja läpikävimme tähänastista aikaamme Aasiassa oikein perusteellisesti yhdessä paikallisen YWAMin kanssa.
Yhteenveto: Kambodžasta emme nähneet varmastikaan sen parhaita puolia ollessamme hyvin eristyksissä pienessä kylässä ja kiireisessä kaupungissa. Aikataulu oli kuitenkin henkinen helpotus, sillä meille oli suurimmaksi osaksi selkeää, mitä olimme tekemässä. Tälläkin kertaa ja aikataulusta huolimatta se, miten toteutimme työtehtävämme, oli meidän päätettävissämme. Matkassa oli monta muuttujaa, niin jokaisen henkilökohtaisella tasolla kuin ryhmänä, että heikompia hirvitti, ja ryhmädynamiikka välillä järkkyi, mutta kaikesta selvittiin.
Seuraavana päivänä loputkin pääsivät Malesiasta Kambodžaan - yhtä oppilasta ja staffia lukuunottamatta. Oppilaan passi ei ollut säädösten mukainen, mutta tähän asti sitä oltiin katsottu läpi sormien. Malesiassa viranomaiset kuitenkin puuttuivat asiaan ja hänet meinattiin lähettää kotiin samantien. Tarina lyhykäisydessään päättyi niinkin onnellisesti, että oppilaalle postitettiin uusi passi vuorokauden kuluessa ja näin hekin saapuivat muutaman päivän kuluttua.
Me oppilaat olimme sattuneesta hyvinkin rauhallisia, ja moneen kertaan olimme todenneet ryhmämme olevan hyvin joustava ja rento, vaikka epätavallisen iso outreach-ryhmä olikin kyseessä. Staffeista ei voinut sanoa samaa, sillä ryhmän repeäminen kahteen eri maahan oli vaarassa aiheuttaa heille ongelmia järjestöltä, eivätkä he osanneet odottaa näin yllättävää sattumaa.
Kambodžalla vasta mielenkiintoinen historia onkin, joskin hirveän surullinen. 1970-luvulla sattuneiden kansanmurhien johdosta yli viidesosa Kambodžan väestöstä kuoli, ja tänä päivänä n. 60% väestöstä on alle 30 vuotiaita. Kävimme tutustumassa uhrien muistopaikalla ja killing field -alueilla.
Ei niin Urban Presence
Koulumme kulkee nimellä Urban Presence DTS eli siis keskittyminen on kaupungeissa. Naureskelimme tälle asialle, kun Kambodžan ajasta vietimme kaksi viikkoa kaupunkien ulkopuolella olevassa kylässä keskellä riisipeltoja. YWAMilla on siellä pieni keskus, jossa opetimme päivittäin englantia n. sadalle lapselle. Pidimme raamattutunteja seurakunnan jäsenille, vierailimme lastenkodissa ja vieroituskeskuksessa. Ehdimme siinä vielä maalata keskuksen aidankin iloisen oranssilla maalilla. Myanmariin verrattuna kaikki tuntui hyvin organisoidulta, sillä tällä kertaa meille oli kaikkien yllätykseksi laadittu aikataulu, ja keskuksessa tapahtuva toiminta piti rytmiä yllä.
Yhdessä vaiheessa kävi niinkin ikävästi, että jouduimme sanomaan yhdelle oppilaalle heipat. Hän oli koko matkan ajan kärsinyt pahoinvoinnista ja oli tullut siihen pisteeseen, ettei voinut jatkaa matkaa meidän kanssa. Se oli hänelle itselleen aika kova pala lähteä takaisin kotiin ja järkytys tietenkin monelle meistä, mutta tälläkin asialla on onnellinen loppu. Muutaman viikon kuluttua saatiin tietää, että hänet on saatu kuntoon ja hän pystyy suorittamaan tutkinnon loppuun Amsterdamissa tekemällä töitä siellä basella. Niin hän sitten valmistuikin meidän kanssa samaan aikaan!
Saavuimme pusikosta takaisin sivistyksen pariin, Kambodžan pääkaupunkiin, ja olimme valmiit vaihtamaan maata. Ongelmitta ei tälläkään kertaa päästy, sillä tarvitsimme viisumit myös Thaimaahan, eikä sitäkään etukäteen tiedetty. Vietimme muutaman päivän sijaan kokonaisen viikon Phnom Penhissä. Evankelioimme kaduilla ja läpikävimme tähänastista aikaamme Aasiassa oikein perusteellisesti yhdessä paikallisen YWAMin kanssa.
Yhteenveto: Kambodžasta emme nähneet varmastikaan sen parhaita puolia ollessamme hyvin eristyksissä pienessä kylässä ja kiireisessä kaupungissa. Aikataulu oli kuitenkin henkinen helpotus, sillä meille oli suurimmaksi osaksi selkeää, mitä olimme tekemässä. Tälläkin kertaa ja aikataulusta huolimatta se, miten toteutimme työtehtävämme, oli meidän päätettävissämme. Matkassa oli monta muuttujaa, niin jokaisen henkilökohtaisella tasolla kuin ryhmänä, että heikompia hirvitti, ja ryhmädynamiikka välillä järkkyi, mutta kaikesta selvittiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)